26.3.1991

Kanne Kokkolan raastuvanoikeudessa

A ja B ovat Kansallis-Osake-Pankille 16.11.1987 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausuneet, että he olivat loppuvuodesta 1986 etsineet Kokkolasta itselleen omistusasuntoa ja löytäneet mieluisan osakehuoneiston. Koska myyjistä johtuvista syistä A:n ja B:n aikaisemmin käyttämä rahalaitos ei juuri tätä kohdetta voinut rahoittaa, rahoitusneuvottelut olivat johtaneet siihen, että Kansallis-Osake-Pankki oli lupautunut ja sitoutunut rahoittamaan A:n ja B:n osakehuoneistokaupan.

Koska vuodenvaihde oli ollut tulossa, asiaa hoitanut pankinjohtaja oli halunnut, että laina nostettaisiin vasta tammikuussa 1987. Vastauksena A:n ja B:n nimenomaiseen kysymykseen pankinjohtaja oli ilmoittanut, että osakehuoneistoa koskeva kauppa voitiin kuitenkin tehdä heti, mutta ehdolla, että kauppahinta suoritettiin vasta tammikuussa 1987. Pankinjohtaja oli ilmoittanut tästä myös kiinteistönvälitystoimiston myyntineuvottelijalle, joka oli hoitanut kaupantekoa.

Pankinjohtajan esittämien lupausten ja sitoumusten perusteella oli tehty kauppa, jolla A ja B olivat ostaneet Asunto Oy Kokkolan Hakakatu 15-17:n osakkeet nrot 23753-28122, jotka olivat oikeuttaneet erään osakehuoneiston hallintaan. Kauppahinta 220.000 markkaa tuli kauppakirjan mukaan suorittaa 6.1.1987, mutta osakehuoneiston hallintaoikeus oli siirtynyt heille heti. Välittömästi 22.12.1986 tapahtuneen kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen A ja B olivat muuttaneet huoneistoon asumaan.

Kun A ja B olivat menneet vuodenvaihteen jälkeen sovittuna ajankohtana pankkiin nostamaan myönnettyä lainaa, he olivat saaneet vastauksen, ettei pankki annakaan lupaamaansa lainaa. Varsinaista syytä menettelylleen pankki ei ollut ilmoittanut.

A:n ja B:n yrityksistä huolimatta mikään muukaan pankki ei ollut lähtenyt heidän osakehuoneistokauppaansa rahoittamaan, koska aikaisempaa asiakassuhdetta ei ollut ollut eikä tilanne, johon he olivat KansallisOsake-Pankin menettelystä joutuneet, ollut ollut mitenkään lainaneuvotteluille otollinen.

Osakehuoneiston myyjät olivat vaatineet kauppahinnan suoritusta kauppakirjan mukaisesti, mihin A ja B eivät näin ollen olleet pystyneet. Tilanne oli johtanut siihen, että myyjät olivat purkaneet tehdyn kaupan ja vaatineet oikeusteitse vahingonkorvausta. A:lla ja B:llä ei ollut ollut asuntoa, johon muuttaa, ja heillä oli ollut vaikeuksia myös saada vuokra-asunto. Tämä kaikki oli johtanut siihen, että tuomioistuin oli velvoittanut heidät suorittamaan myyjille erilaisia vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä 10.282 markkaa korkoineen.

A:lle ja B:lle oli lisäksi koitunut muutakin vahinkoa Kansallis-Osake-Pankin menettelystä. Esimerkiksi B oli joutunut näiden asunto-ongelmien aiheuttaman depression vuoksi sairaslomalle.

Näillä perusteilla A ja B ovat vaatineet, että KansallisOsake-Pankki velvoitetaan suorittamaan heille korvaukseksi

1) purkautuneen osakehuoneistokaupan johdosta heidän maksettavikseen tuomituista

a) korvauksesta osakehuoneiston myyjien tilapäisrahoituksesta 2.250 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.1.1987 lukien,

b) korosta osakehuoneiston 220.000 markan kauppahinnalle 4.532 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.9.1987 lukien ja

c) osakehuoneiston myyjien oikeudenkäyntikuluista 3.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.6.1987 lukien,

2) purkautuneen osakehuoneistokaupan johdosta A:lle ja B:lle aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluista 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.6.1987 lukien,

3) muuttokuluista kysymyksessä olevasta osakehuoneistosta heidän nykyiseen asuntoonsa 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.2.1987 lukien,

4) lehti-ilmoituskuluista uuden asunnon saamiseksi 118 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.3.1987 lukien,

5) B:n sairaalakuluista 236 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.3.1987 lukien,

6) asian johdosta heille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 20.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja

7) oikeudenkäyntikuluista 5.934,80 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen antopäivästä lukien.

Vastaus

Kanteesta kuultuna Kansallis-Osake-Pankki on lausunut muun muassa, että A oli salannut luottohakemusta tehdessään pankilta sellaisia hänen varallisuusasemaansa koskevia tietoja, joiden hänen ainakin olisi pitänyt tietää vaikuttavan oleellisesti pankin tahdonmuodostukseen. Pankilla oli siten ollut oikeus perua tehty luottopäätös ja A oli myös hyväksynyt peruuttamispäätöksen. A ei ollut myöskään ennen haasteen tiedoksiantoa osoittanut olevansa tyytymätön pankin päätökseen. Näillä perusteilla Kansallis-Osake-Pankki on vaatinut, että kanne hylätään ja A ja B velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 4.2.1988

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi Kansallis-OsakePankin myöntämisen perusteella, että se sekä A ja B olivat joulukuun lopussa 1986 sopineet, että pankki lainaa A:lle ja B:lle kaikki tarvittavat varat 220.000 markan hintaisen osakehuoneiston hankkimista varten ja että pankki tammikuun alussa 1987 ennen lainan nostoa, saatuaan A:sta ja B:stä epäedullisiksi katsomiaan tietoja, oli purkanut sopimuksen.

Mitä tuli kysymykseen, olivatko A ja B hyväksyneet lainaa koskevan sopimuksen purun, raastuvanoikeus on katsonut, että ensimmäinen muuta osoittava A:n ja B:n yhteydenotto oli tullut pankille vasta haasteen tiedoksiannolla runsaat kymmenen kuukautta sopimuksen purun jälkeen. Raastuvanoikeus on katsonut, että A:n ja B:n oli täytynyt jo pian sopimuksen purun jälkeen saada tietää, etteivät he saa lainaa muista pankeista, ja viimeistään helmikuun puolivälissä he olivat tulleet tietoisiksi, että heille todennäköisesti aiheutuvat ne kulut, joista he olivat vaatineet korvausta pankilta. Viimeksi mainitun raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi ottaen erityisesti huomioon A:n ja B:n ja heille huoneiston myyneiden puolisoiden välisen purkusopimuksen tekstin. Sopimussuhteissa, kuten tässäkin tapauksessa, edellytetään reklamaatiota vahingonkorvauksen saamiseksi sopimusrikkomuksen johdosta. Raastuvanoikeus on katsonut, että A ja B jättämällä reklamoimatta kohtuullisessa ajassa ja nostamalla kanteen näin myöhään olivat hyväksyneet luottosopimuksen purun. He olivat tällä tavalla menettäneet oikeutensa saada heille purusta aiheutuneista vahingoista korvausta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen sekä velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Kansallis-Osake-Pankille oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.000 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 30.11.1989

Hovioikeus, jossa A ja B ovat valittamalla hakeneet muutosta päätökseen sekä toistaneet esittämänsä kanteen ja vaatineet korvausta kuluistaan myös hovioikeudessa 1.500 markkaa korkoineen, on katsonut selvitetyksi, että A ja B ja Kansallis-Osake-Pankki olivat tehneet sopimuksen lainan myöntämisestä A:lle ja B:lle asunto-osakkeen ostamista varten. Osakkeet oli tarkoitettu jättää pankille pantiksi lainasta. A ja B olivat muuttaneet asuntoon, mistä pankki oli ollut tietoinen. Pankki oli kuitenkin yksipuolisesti purkanut luotonantosopimuksen antamatta lainaa.

Pankki ei ollut näyttänyt, että sillä olisi ollut oikeus purkaa sopimus tai että A ja B olisivat hyväksyneet purkamisen.

Vahinko, joka oli aiheutunut asunnon myyjille sen johdosta, etteivät A ja B olleet kyenneet maksamaan näille ostamansa huoneiston kauppahintaa, ei ollut suoranaisesti johtunut mainitun luotonantosopimuksen purkamisesta. Pankki ei siten ollut korvausvelvollinen A:lle ja B:lle näiden asunnonmyyjille tuomituista korvauksista eikä A:n ja B:n ja asunnonmyyjien välisestä oikeudenkäynnistä A:lle ja B:lle ja asunnonmyyjille aiheutuneista kuluista.

Pankki ei myöskään ollut vastuussa B:n sairaalakuluista eikä A:n ja B:n henkisestä kärsimyksestä, koska pankin sopimusrikkomus ei ollut kohdistunut vapauteen, kunniaan, kotirauhaan tai vastaavaan seikkaan ja vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n periaatetta sovelletaan myös sopimussuhteissa sekä koska matkakulut johtuivat samoista mielenterveyden häiriöistä, joista henkisen kärsimyksen vaatimuksissa oli kysymys.

A:lle ja B:lle oli aiheutunut pankin menettelystä vain muuttoja ilmoituskuluista sellaista vahinkoa, josta pankki oli vastuussa.

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että se on velvoittanut Kansallis-Osake-Pankin suorittamaan A:lle ja B:lle vahingonkorvaukseksi muuttokuluista 1.100 ja lehti-ilmoituskuluista 118 markkaa molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 16.11.1987 lukien sekä vapauttanut A:n ja B:n korvaamasta pankin oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa. Koska A ja B olivat hävinneet asian raastuvanoikeudessa, hovioikeus on määrännyt, ettei heille tullut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.

Perustelut

Kansallis-Osake-Pankki on hovioikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin tietoisena A:n ja B:n tekemästä asunto-osakkeiden kaupasta ja sen ehdoista perusteetta jättänyt täyttämättä A:n ja B:n kanssa tekemänsä luotonantosopimuksen.

A ja B ovat asuntoon muutettuaan joutuneet, kun he eivät olleet kyenneet suorittamaan asunto-osakkeiden kauppahintaa, suostumaan osakkeiden myyjien vaatimukseen purkaa osakkeiden kauppa. A ja B ovat lisäksi suorittaneet osakkeiden myyjille näiden A:ta ja B:tä vastaan nostamassa osakekauppaa koskeneessa oikeudenkäynnissä tuomioistuimen lainvoiman saaneella päätöksellään tuomitsemat korvauksen viivästyskorosta maksamattomalle kauppahinnalle 4.532 markkaa sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksen 3.500 markkaa. Mainitussa oikeudenkäynnissä on myyjien A:ta ja B:tä vastaan esittämiä vaatimuksia huomattavassa määrin hylätty ja A:lle ja B:lle itselleen on oikeudenkäynnistä aiheutunut 1.000 markan suuruiset oikeudenkäyntikulut. Nämä viivästyskorot ja oikeudenkäyntikulut ovat, samoin kuin A:n ja B:n muuttokustannukset ja ilmoituskulut uuden asunnon hankkimiseksi, olleet sellaista ennalta arvattavissa ollutta vahinkoa, josta Kansallis-Osake-Pankki luotonantosopimuksen rikkomisen johdosta on A:lle ja B:lle vastuussa.

A:n ja B:n tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä osakkeiden myyjille maksettavaksi määrätty 2.250 markan korvaus tilapäisrahoituksesta on tarkoittanut vahingonkorvausta rahoituskuluista, jotka ovat aiheutuneet myyjien 12.1.1987 ottamasta lainasta sen johdosta, että nämä eivät olleet pystyneet täyttämään uuden asuntonsa hankkimisesta johtunutta maksuvelvollisuuttaan A:n ja B:n kauppahinnan maksamisen laiminlyömisen takia. A:n ja B:n samalla päätöksellä samoin osakkeiden myyjille maksettavaksi tuomittu 4.532 markan korvaus on puolestaan tarkoittanut maksamattomalle kauppahinnalle ajalta 6.1.-22.2.1987 kertyneitä viivästyskorkoja. Vahingonkorvaus ja viivästyskorot ovat näin ollen merkinneet hyvitystä osakkeiden myyjille koituneesta tappiosta siitä, ettei näillä ole ollut oikeassa ajassa 6.1.1987 mennessä käytettävänään osakkeiden kauppahintaa. Viivästyskorko on kirjoitettuun lakiin eli korkolakiin perustuva seuraamus rahavelan maksun viivästyessä. Sen mukaisesti määrätty 4.532 markan korvaus on lisäksi ollut suurempi kuin rahoituskuluista vahingonkorvauksena maksettavaksi tuomittu 2.250 markan määrä. Näin ollen osakkeiden myyjillä ei ole ollut oikeutta saada A:n ja B:n maksun laiminlyömisen johdosta viivästyskorkojen lisäksi eri korvausta tilapäisrahoituksesta johtuneista kuluista. A:lle ja B:lle määrätty korvausvelvollisuus näistä kuluista ei siten ole ollut sellainen heidän sopimusrikkomukseensa perustunut vahinko, josta KansallisOsake-Pankki vuorostaan olisi heille vastuussa oman sopimusrikkomuksensa johdosta.

B:lle ei ole näytetty aiheutuneen sairaanhoitokuluja Kansallis-Osake-Pankin sopimusrikkomuksen johdosta. A:n ja B:n vaatimus saada korvausta kärsimyksestä on hovioikeuden mainitsemasta syystä lakiin perustumaton.

Pankin sopimusrikkomuksen laatu ja asianosaisten asema ovat sellaisia seikkoja, joiden vuoksi jutun hävinneen pankin on korvattava A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut myös alemmissa oikeusasteissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että KansallisOsake-Pankki velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle lisäksi vahingonkorvaukseksi kauppahinnan viivästyskorkoina 4.532 markkaa, A:n ja B:n myyjille suorittamista oikeudenkäyntikuluista 3.500 markkaa ja A:lle ja B:lle myyjien näihin kohdistaman oikeudenkäynnin aiheuttamista omista kuluista 1.000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 16.11.1987 lukien.

Kansallis-Osake-Pankki velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa 5.934,80 markalla, hovioikeudessa 1.500 markalla ja Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla eli suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti yhteensä 9.434,80 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.